Kävin hetki sitten katsomassa lohjalaisten nuorten yhteisötaideteosta. Hieno kokemus!
””Taideteos koostuu sadoista Toiveiden paidoista pyykkinarulla pellolla Lohjan Koisjärvellä. Taideteos on koettavissa 24/7 maksutta Tyynelä Galleryn vastapäisellä pellolla osoitteessa Vanjoentie 18, 09630 Koisjärvi 22.7-31.10.2023. Kun sadat nuorten Toiveiden paidat liehuvat Toiveiden pyykkinarulla, tuuli nappaa nuorten toiveet mukaansa ja kuljettaa ne tulevaisuuteen toteutuakseen. Tule kokemaan miltä nuorten toiveet näyttävät. Teoksen sisällä voi liikkua. Taideteos on toteutettu yhteistyössä Lohjan kaupungin nuorisotyön kanssa ” (Lohjalaiset -Facebookin seinältä)
Mistä nuoret unelmoivat tänä päivänä? Annetaan nuorten taideteoksille tilaa kertoa sen meille.
Tässä pari nuorten unelmaa.
Mekin toivomme rauhaaSiellä oli myös tämä unelma espanjaksi: ”Sanotaan, että seuraa sydäntäsi, mutta joskus se on vaikea” Olet oikeassa ja välillä tarvitaan tosi isoa ja vahvaa sydäntä. ¡Muchas gracias!
Espanjassa Francon perintö on ollut aina läsnä. Esimerkiksi toisin kuin Saksassa, Espanjassa Francolla oli muistomerkkejä. Vuodesta 2007 lähtien lain nojalla Francon fasistihallinnon muistomerkit kiellettiin. Ironista kyllä, muisto Francon sortokaudesta oli kenties vaikuttanut siihen, että avoimille uusfrancolaisille liikkeille ei ollut tilaa. Nuoremmat sukupolvet eivät tiedä millaista on elää Francon fasismin alla. Äärioikeistopuolue odotti aikaansa.
Toiseksi espanjalaiset ovat hyvin konservatiivisia ja uskovaisia, kuten Ylen toimittaja Maija Salmi kirjoituksessaan sanoo. Nykyinen hallitus on vienyt eteenpäin hyvin edistyksellisiä lakeja, jotka eivät ole mieliksi konservatiivisille katolisen kirkon jäsenille. Vox vastustaa aborttia sekä samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Vox vastustaa myös perheväkivallan tuomitsevaa lakia. Voxin ehdokkaat puhuvat ”normaaleista espanjalaisista”. Ketkähän sitten ovat ne epänormaalit?
Tämän vuoden aikana Espanjassa on kuollut 29 naista perheväkivallan seurauksena. Kuva on hallinnon verkkosivuilta
Voxin viesti myy myös esimerkiksi maahanmuuttaneiden latinoiden keskuudessa, koska Voxin maahanmuuttovastaisuus keskittyy Afrikasta tuleviin. Voxin mielestä on ”hyviä ja huonoja siirtolaisia”. Se jos jokin on rasismia. Saa nähdä kauanko kestää ennen kuin myös latinot ovat vastustuksen tai vihan kohteena. Maahanmuutto ei kuitenkaan ole Voxin päävaaliteema.
Voxin retoriikassa keskiössä on Espanjan yhtenäisyyden puolustaminen. Vox tuomitsee jyrkästi Katalonian itsenäisyyden ajamisen. Voxin mielestä nykyinen pääministeri Pedro Sánchez on heikko, koska hän suostui neuvottelemaan separatistien kanssa. Voxin voitto palvelisi myös Katalonian itsenäisyyttä ajavia.
Espanja on jakautunut jyrkästi. Hyödyt talouden elpymisestä koronakauden kurimuksen jälkeen eivät kohdistu kaikille. Toisin kuin Suomessa, koronarajoitusten aikana hyvin moni menetti yrityksensä, toimeentulonsa ja omaisuutensa. Tämä synnyttää kaunaa hallitsijoita kohtaan. PSOE (sosialistit) ovat olleet vuodesta 2018 lähtien ja koalitiossa vasemmistolaisen puolueen kanssa. Nehän ovat kommunisteja, äärioikeiston propagandan mukaisesti.
Nyt sunnuntaina 23.07.2023 Espanjassa ennenaikaiset parlamenttivaalit.
Bryssselissä on parhaillaan Euroopan Unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) huippukokous. Kaksipäiväisessä huippukokouksessa keskustellaan erilaisista ajankohtaisista aiheista, kuten kauppa ja investoinnit, ilmastonmuutosta hillitsevät toimet sekä kansalaisten oikeudet ja turvallisuus.
Huippukokous on EU:n vuorossa oleva puheenjohtajamaa Espanjan edistämä. Kuuntelin Espanjan pääministeri Pedro Sánchezin haastattelun jossa hän kertoi, että EU lupaa 45 miljoonaa euroa investointia. CELAC-maiden edustajat toivovat todellista kumppanuutta, ja että Latinalainen Amerikka ei olisi jatkossa vain luonnonvarojen reservi. Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva liputti investoinnin puolesta.
Latinalainen Amerikka on ollut unohdettu alue ja edellisestä huippukokouksesta on 8 vuotta. Siinä aikana Kiina on kasvattanut vaikutustaan Latinalaisen Amerikan maissa, mutta edelleen EU on tärkeä kauppakumppani alueella. Venäjän taloudellinen vaikutus Latinalaisessa Amerikassa on lähes olematon. Venäjällä on kuitenkin hyvät suhteet totalitarististen maiden johtajien kanssa. YK:n kokouksissa Venäjä on saanut tukea vaikkapa Ukrainan koskevissa kysymyksissä Nicaraguasta, Venezuelasta ja Kuubasta.
Erikoista tässä huippukokouksessa on se, että Kuuban totalitaristinen johtaja Miguel Díaz Canel on Brysselissä, vaikka samalla Kuuban vankiloissa on yli 1000 poliittista vankia ankeissa oloissa ja ilman kontakteja omiin sukulaisiin.
Euroopan Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrel kävi Kuubassa toukokuussa vierailulla. Borrelia on EU:n parlamentissa kritisoitu siitä, että hän ei kokoustanut Kuubassa olevan opposition kanssa. Ilmeisesti Borrel vierailu sujui Kuuban hallinnon ehdoilla.
Näyttää siltä, että EU:n elimissä ei ole kovin hyvin ymmärretty, että Diáz-Canelin kaltaisten ”presidenttien” kanssa ei voi neuvotella samanarvoisessa asemassa vaan Kuuban hallinto haluaa muilta myönnytyksiä pitämällä kiinni ”sosialismista” ja ihmisoikeuksia polkevista laeista ja toimista. Sama tilanne Venezuelan ja Nicaraguan nykyisten johtajien kanssa. Kuuban hallinto on nyt vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja ehkä siksi Díaz-Canel on Brysselissä koittamassa, miten hyötyy EU:n ystävyydestä. Kuuban kommunistisen puolueen komitealle tärkeintä on, kuinka he pysyvät vallassa eikä sitä tulevatko kaikki kuubalaiset taloudellisesti toimeen.
Espanjan pääministeri kertoi haastattelussa myös, että EU aikoo allekirjoittaa kauppasopimuksen Mercosurin ja Meksikon kanssa sekä modernisoidun assosiaatiosopimuksen Chilen kanssa. Ehkä siksi Suomen pääministeri Petteri Orpo keskusteli Chilen presidentti Gabriel Boricin kanssa. Olisi hyvä tietää, mistä Orpo ja Boric keskustelivat. Voidaan sanoa, että Chilen ja Suomen välillä on ollut vahvat siteet. Ovathan ensimmäiset pakolaiset tulleet Suomeen juuri Chilestä.
Lukemani perusteella huippukokous keskittyy taloudellisiin ja kaupallisiin kysymyksiin jättäen ihmisoikeuskysymyksiä sivuun. Ehkä tarkoitus on edetä pikkuhiljaa siihen suuntaan. Ilman demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista ei ole kehitystä.
Ana María Gutiérrez Sorainen 