Pidän Helsingistä. Kuka ei pitäisi? Lohjan maaseudulla asuvana käyn mielelläni aika ajoin Helsingissä, varsinkin silloin kun on tarvetta, kuten tänään. Otin kameran mukaan ajatuksella, että kenties blogin lukijoita (Suomessa ja ulkomailla) kiinnostaisi nähdä, että miltä Suomen pääkaupunki näyttää koronan aikana.
Tänään on pääsiäisviikon keskiviikko, normaali työpäivä Suomessa. Sen lisäksi luontoäiti suosii vierailijaa upealla aurinkoisella säällä. Normaalina arkikeskiviikona Helsingin kadut olisivat olleet täynnä väkeä ja autoja. Tiedämme, että elämme poikkeuksellisia aikoja ja tilanne oli odotetusti toinen, väkeä oli huomattavasti vähemmän.
Ravintolat, kahvilat ja monet kaupat olivat suljettuina. Samoin museot ja upea Oodi-kirjasto, jossa aurinkoisina kevätpäivinä ihmiset suuntavat sankoin joukoin muun muassa ihailemaan mahtavaa kaupunkilaismaisemaa ja -elämää.
Oodin terrasilla ei ole ketään
Luonnontieteellinen museo
Kansallismuseo on kiinni
Eduskuntatalo näytti tyhjältä. Svenhood seisoo kuin varoittaen ohikulkijaa
Kirjakaupassa ihmiset ostivat palapelejä. Näytti siltä, että suosiossa olivat kaikista isoimmat. Ihmisillä on siis nyt aikaa. Ehkä pysähtyminen oli hyvä asia ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta.
Puistoissa oli jonkun verran lapsiperheitä viettämässä aikaa leikkitelineissä. Helsinki näytti yksinäiselta, mutta ei yksin. Kaupunki on kuin odottavassa tilassa. Se ei mene mihinkään. Linnut sen tietävät. Katso vaikkapa kuva kottaraisesta. Kottarainen oli Finlandia-talon takana olevalla puistoalueella. Se oli upea yllätys.
Espanjaksi: Helsinki en la Semana Santa de cuarentena