Taisi olla vuonna 1998 kun huomasin Porissa käydessäni, että Porin työväenopistossa ei ollut espanjan kursseja. Työnsin lastenvaunuja ja menin opistoon kysymään, että miksi heillä ei ole espanjan kursseja. Vastaus oli, että heillä ei ollut opettajaa. Tarjouduin opettajaksi. Ajattelin, ettei suostuttaisi, koska minulla ei ollut muuta kuin Tampereen yliopiston aikuiskoulutuksen cumlaude. Erehdyin. Tuli joulu ja sitten minulle ilmoitettiin, että saan tulla heille opettamaan. Aluksi sain vain kaksi kurssia, mutta siitä espanjanopettajan urani alkoi.
Seuraavana lukuvuonna aloin opettaa myös Rauman aikuisopistossa. Myöhemmin olen opettanut Hyviinkään työväenopistossa, Vantaan aikuisopistossa, Nurmijärven opistossa, Karkkilan työväenopistossa ja Lohjan ja Vihdin Hiidenopistossa. Aikuisopistoissa olen opettanut myös tanssia ja pitänyt kulttuuriluentoja. Työvuosia on kertynyt jo mukavasti ja kurssien määrä on kasvanut paljon.
Kuukausi sitten Karkkilan työväenopistosta soitettiin, että he toivovat minun osallistuvan kevätjuhlaan, koska minulle ojennettaisiin tunnustus. Eilen kävin vastaanottamassa diplomin, mitalin ja neilikan. Tämä taitaa olla jo toinen tunnustus jonka saan työpaikoiltani. Pari vuotta sitten sain Nurmijärven opistolta palkinnon ympäristöystävällisyydestä. Olenhan siirtynyt jakamaan ainoastaan digitaalista oppimismateriaalia. Vain poikkeustapauksissa käytämme tulostinta ja paperia tunneilla.
On mukava saada tunnustusta tehdystä työstä. Opetustyö vaatii suunnittelua, uteliaisuutta ja intoa tarjota parasta. Ajattelen, että kielenopettajan työ on palvelutyö, ja parasta palautetta on se, että oppilaat osallistuvat tunneille, oppivat, ymmärtävät ja puhuvat espanjaa. Ajattelen myös, että olen etuoikeutetussa asemassa, koska saan tehdä töitä aikuisten suomalaisten kanssa ja myös oppia heiltä kaikenlaista suomalaisesta yhteiskunnasta ja elämästä. Opettajana en ole koskaan valmis.
Keväisin, kun kurssit päättyvät, saan kukkia ja kortteja. Sain tämän kortin yhdeltä oppilaaltani ja tämä runo on hyvä kesäntoivotus kaikille.
Ana María Gutiérrez Sorainen 